Tarkastaja Eero Aarnio Turusta oli sopinut Eino Grönin ja Varsinais-Suomen näkövammaisten kanssa muutaman konsertin järjestämisestä talvella 1977 Turun seudun kirkkoihin. Osa tuotosta suunnattiin näkövammaisille, joiden nimissä myös konsertit järjestettiin. Keskustelu syntyi näkövammaisille menevästä osuudesta, mutta sitä eivät nostaneet näkövammaiset, vaan nytkin aloite tuli kirkon puoleltta.
Kirkkokonserteissa oli muotoutunut nopeasti käytäntö, jossa laulaja hoiti konserttiin musiikin ja vastasi kaikista sen järjestelyihin liittyvistä kustannuksista. Järjestävä yhdistys taas hoiti joskus markkinointia esimerkiksi postiluukkujakeluilla sekä tilaisuudessa ohjelmalehtisten myynnin, joka oli ja on edelleen kirkkokonserttien tulolähde. Rahojen jako on hoidettu hiukan eri tavoin riippuen tilanteesta ja yksityiskohdista. Kyseisissä konserteissa, joiden pohjalta Vehmaan rovastikunta toimi, paikallisjärjestäjien osuus tuotoista oli 25 prosenttia. Esimerkiksi Uudenkaupungin konserttien bruttotulot olivat 1.910 markkaa, josta paikalliset järjestävät saivat 480 mk. Grönin yhtiön kontolle jäivät menot: Painatuslasku 150, Teosto 60, urkuri 450, lehti-ilmoitukset 186, ja konttorikulut 150 markkaa. Yhteensä menot olivat siis 1.476 mk. Laulajan palkkiota ja matkoja varten jäi siis 434 markkaa. Mikään kultakaivos ei kirkkokonsertti kenellekään ollut, mutta monenlaista muuta hyvää ja mielihyvää se toi.
Em. teos: toim. Jarmo Virmavirta, kust. Tähtikustannus, 1998